Osaat varmasti kirjoittaa, ja jokainen suomalainen lapsikin osaa ainakin alakoulun jälkeen. Kirjoittaminen on siis itsestään selvää, vai onko? Lukemisen vähenemisestä on esitetty huolta ja kehotettu vanhempia aloittamaan lukeminen jo vauvaikäiselle. Jospa lapsi sitten hakeutuu kirjojen pariin myöhemmin.

Kirjoittamistaitoa vaaditaan ainekirjoituksessa, esitelmissä, kokeissa, opinnäytetöissä, kannanotoissa ja kaikissa dokumenteissa. Suurin osa työelämässä toimivista joutuvat kirjoittamaan jonkilaista dokumenttia eli työhön liittyviä asioita. Kysymys kirjoitustaidosta lienee siis melko outo suomalaisessa sivistyneessä kulttuurissa.

Kirjoittamalla tuotetaan virallisesti dokumentteja - todistetta, mustaa valkoisella jostakin tallentamisen arvoisesta asiasta. Kirjoitetusta tekstistä voi tarkistaa tosiasiat, sopimukset, ohjeet jne. Jos teksi on kuitattu nimikirjoituksella, on tekstissä olevat asiat todistettu päteviksi ja tosiksi. Dokumettina voidaan käyttää kirjoitettua tekstiä, josta voi päätellä kirjoittajan. Sähköpostikin kelpaa useinmiten dokumentiksi vaikka oikeuskäsittelyyn..

Kirjallisuus käsittää monipuolisen taiteen kentän, ja se perustuu sanojen valintaan, asioiden näkökulman muokkaamiseen ja valitsemiseen. Kirjailijan ei tarvitse pysyä tosiasioissa, mutta tarinan on edettävä sen sisäisen logiikan mukaan. Kirjallisuus kaikkine tuotteineen on tärkeä taiteen alue ja sillä on suuri painoarvo kulttuurin tuottamisessa ja ymmärryksen laajentamisessa. Kirjailijan osaamisen tae on se, että se julkaistaan.

Kirjoittamisen taidossa vaikeaksi on tullut substanssi eli kirjoituksen sisältö. Kun elämme muutettujen, vaihtoehtoisten totuuksien aikaa, on vaikea saada kirjoittaja vastuuseen tekstistä varsinkin jos se on kirjoitettu puheesta. Toimittajalla on oikeus ja valta pilkkoa asiaa ja repäistä juttu irrottaen se kokonaisuudesta ja tulkiten tarkoituksenmukaisesti. Lukija ei välttämättä aina tiedä tulleensa harhaanjohdetuksi, kun tarinan logiikka on ilmaistu siten, että sen voi ymmärtää tarkoitetulla tavalla.

Faktatekstillä ja taidetekstillä on omanlaisensa kriteerit ja eettiset periaatteet. Jos fiktio ja fakta sekoittuvat, tai niiden annetaan johtaa lukija harhaan, on kyseessä kirjoittajan moraali. Millaista vahinkoa harhaan johtaminen aiheuttaa on vaikea mitata. Luottamuksen heikkeneminen tiedotusvälineisiin on vakava uhka demokratialle.