Murrosikäinen tyttö kysyi, että puhuiko pappi totta kun sanoi että meidän pitäisi elää toisia varten? Kysyi vielä, että sanotaanko Raamatussa niin? Sanotaanko Raamatussa että pitää elää toisia varten?

Raamatussa sanotaan monia asioita ja monella tavalla, mutta taisi Jeesuksen puheiden ydin olla oman elämän hylkääminen ja toisten palveleminen. Miten tämän suomentaa murrosikäiselle lapselle, joka ei tiedä mitä ajattelee edes itsestään? Eikö toisten palvelemiseen pyrkiminen (ainakin nuorena) johda alistumiseen ja hyväksikäytetyksi tulemiseen?

Ja millaisen esimerkin aikuiset antavat arjen kevennystä viihteestä etsiessään, tyydyttäessään mielihalujaan kulutuksella ja selvitellessän arkisia, suuria ja pienempiä ongelmiaan usein kärkevin sanoin. Muiden huoliin ei riitä aikaa, eikä energiaakaan. Arki työn, perheen, viihteen, velkojen ja epävarmuuden keskellä ei avaa silmiä toisten tarpeille.  

Tulviiko lapselle niin paljon tietoa ja vaatimuksia, että sitä ei pysty arvottamaan, luokittelemaan tai suhteuttamaan? Olisi löydettävä tehokasta viihdettä, ettei pää surisisi kaiken tiedon, pärjäämisen, muistamisen ja pätemisen keskellä. Miten irrottautua kaikista sekavista ajatuksista, elämän monimutkaisuudesta ja epävarmuuksista?

Nuoren elämään ei sovi toisten, ainakaan tuntemattomien huomioiminen tai auttaminen. Huonoa käytöstä, epäkunnioittavaa kohtelua ei pidä hyväksyä nuoreltakaan. Keltinkangas-Järvinen toteaa, että millään temperamenttipiirteellä ei voi perustella huonoa käytöstä. Miten lapselle voi opettaa hyvää käytöstä: kohteliaisuutta, huomaavaisuutta ja toisten kunnioittamista? Jospa he itse oivaltavat myöhemmin, että on tärkeää, mielekästä ja merkityksellistä elää niin, että voi omalta osaltaan vähentää 'maailman' tai vaikka vain läheisten kärsimystä..

Voisiko kukin moraalisääntöjen sijaan 'opettaa' nuorelle hyviä tapoja ja huomioivaa käyttäytymistä (vaikka esimerkillään)?