"Lähes kaikki on hauskaa, kun siihen on aikaa!" - Tomas Sjödin

Tomas Sjödin kirjoittaa kirjassa 'Se tapahtuu kun lepäät' mitä levolla, lepopäivällä tai sapatilla on alun perin tarkoitettu. Ja mitä merkitystä lepopäivällä on meille nykypäivänä?

Sjödin kertoo amerikkalaisen aikakausilehden kyselystä, jossa kysyttiin lukijoilta, mitkä ovat lohdullisimmat lauseet. Tuhansien vastausten joukosta löytyi kolme lohduttavinta: Minä rakastan sinua; Annan sinulle anteeksi ja Ruoka on valmista. Siinä on elämämme tärkeimmät sanat! Sjödin toteaa että lepääminen on vastuun ottamista ja rakastaminen on vastuun kantamista. Lepo on rakkauden kätköpaikka!!

Lepo on uudistumista, irtipäästämistä, velvoitteiden ja vaatimusten siirtämistä sivuun. Lepopäivänä ei tehdä mitään hyödyllistä tai tuottavaa. Luovuuskin tarvitsee irtautumista työstä ja arjen toimista. Lepo auttaa ymmärtämään eron sen välillä, mikä on mahdollista tehdä, ja mikä on tarpeellista tehdä.

Milloin nykyisin lepäämme?

Lepo on siirtynyt aikamme tärkeysjärjestyksessä viimeiselle sijalle. Sen merkitys ja sisältö on muuttunut. Lepopäivän erottaminen arkipäivistä ei joko onnistu, tai sen merkitystä ei ymmärretä. Vapaus on vienyt rutiinit ja rituaalit menessään. Tulkitsemme mahdollisuudet tehdä mitä haluamme, oikeutena tehdä myös koska haluamme, kuten aina saavutettavat nettipalvelut, kauppojen aukioloajat ja ihmisten saavutettavuus milloin vaan.

Vapaa-aikaa käytetään työn vastapainona ostamiseen, matkusteluun ja huvitteluun. Vapaa-ajan mukava kulutuskäyttäytyminen ei kuitenkaan poista tyhjyyttä, joka valtaa kiireisen, uupuneen ja vaatimusten rasittavan nykyihmisen. Kyllästyneenä tarkoituksettomuuteen, ei enää halua tehdä mitään. Lepopäivän vietto (muinoin maalla puhuttiin pyhäpäivästä) on kadonnut yhteiskunnassamme lähes näkymättömiin.

Olisiko levosta hyötyä?

Voisiko arjen työt ja touhut tehdä kuutena päivänä? Silloin seitsemännen päivän voisi rajata virkistäytymiseen, raivata vaatimukset, velvollisuudet ja keskeneräiset työt pois 'kalenterista' yhdeltä päivältä. Lepoon kuuluu vaihtelu, hauskan ja mukavan tekeminen, ja erityisesti ajan viettäminen läheisten ja ystävien kanssa.

Usein levon tarve tulee tietoisuuteen äkkipysäyksen osuessa kohdalle. Pysäytys luo rajan ennen ja jälkeen -välille ja auttaa ymmärtämään, että elämässä jää paljon kesken. Suuri asennemuutos on ajan ymmärtäminen sellaiseksi, joka ei kulu, vaan jota tulee jatkuvasti lisää. Erityisen tärkeää on huomata, että lepo on täynnä elämää.On ajateltava sitä, mitä tapahtuu tässä, ei sitä mitä tapahtuu nyt. Pysäytyksen aiheuttama arviointi voi tuottaa johtopäätöksen, että tärkeää onkin vain muiden ilahduttaminen.

Levon vihollisia ovat: huolet, kyllästyminen ja rauhattomuus. Ruotsinkielessä Raamatun kohta: "älkää mistään murehtiko/huolehtiko", tarkoittaakin "älkää tehkö mistään lisähuolenaihetta" (gör er inga bekymmer). Rauhattomuus voitetaan siten, ettei paeta sitä, vaan jäädään rauhattomuuteen, kunnes näkökulma laajenee - siis ajattelu saa uudenlaista perspektiiviä.

Miten sitten oppisi irrottautumaan huolista, rauhattomuudesta ja kyllästymisestä?