Uutisista tai maailmantilasta ei kukaan kykene päättelemään, että maailmaa hallitsisi Hyvä Jumala, joka haluaa hyvää jokaiselle ja rakastaa jokaista kuin hyvä isä/äiti lastaan. Jos tämä on silti totta (kuten koko kristikunta ajattelee), tulevat pahat teot jostakin muualta kuin Jumalalta. Voimme silti pohtia, miksi Jumala ei ole lopettanut pahuutta, tai lopeta kärsimystä edes nyt, ainakin omalla kohdallani.

Luottamme tunteista huolimatta moniin melko epävarmoihin asioihin, vaikka emme tiedä tai ymmärrä niistä juuri mitään. Arkipäivän ja teknologisten keksintöjen käyttö perustuu siihen, että luotamme omaan tai joidenkin osaamiseen, nerokkuuteen ja todennäköisyyksiin (jopa rahojemme siirrossa). Muistan ensimmäisen matkani lentokoneella ja sen oivalluksen, että minun pelkoni ja epäuskoni insinöörien työhön vähenee vain sillä, että luotan heidän osaamiseensa, moraaliinsa ja myös todennäköisyyteen lentokoneiden toimivuudesta.

Osaamme ihmetellä koskettavaa taidetta, syvyyksiä värisyttävää musiikkia, nerokaita luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia, avaruuden mittaamattomuutta, sielun/mielen syvyyksiä sekä käsitteellisiä rajojamme. Tieto käsittämättömistä (ei käsitteitä) kokemuksista avartaa mieltämme, mutta ei selitä kokemuksemme merkitystä.

Pyyteetön rakkaus, nimetön hyvyys ja sanaton kauneus eivät sisällä tai tarjoa mitään perusteita. Myöskään syvällisen totuuden (tosiasioiden lisäksi) oivaltaminen ja totuuden vapauttava voima eivät ole selitettävissä. Näillä ILMIÖILLÄ, joista meillä on kokemusta, mutta jotka eivät perustu loogiseen ymmärrykseemme, on merkittävämpi  valta ja vaikutus inhimillisessä arjessamme kuin niillä nerokkailla keksinnöillä ja asioilla, jotka osaamme selittää.

Jospa toteuttaisimme hyvyyden ketjua ajatuksin, sanoin ja teoin osallistuessamme yhteiseen arkeen missä sitten olemmekin. Hyvyys kätkee salaisuuden, jota on vaikea omaksua. Se ei tee numeroa itsestään, ei kerro naapurille teoistaan, voi tosin jakaa hyviä, iloisia, kannustavia ajatuksia eteenpäin. Tällainen asenne vaatii mielikuvitusta, oivaltamisen iloa ja usein myös ajan varaamista omista pyrkimyksistä.