Mikä on se älykännykän ominaisuus tai viehätys, kun vannoutunut digitaalisuuden vastustaja lopulta hankkii älykännykän? Vielä oston jälkeen häntä hiertää sen käytön vaikeus ja epäilyttää sen turvallisuus (hakkerit, virukset ja paha riippuvuus). Kritiikki kohdistuu seurassakin läsnäolon keskittymiseen kännykän sisältöihin ja nopean, tässä-nyt -ajattelun yleisyyteen. Enää ei syytetä kännykkää siitä, että pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa, vaan monelle tämä on tärkeä seikka, esimerkiksi lapsen yksin selviytymisen turvana. Osaammeko olla kiitollisia älykännykän monipuolisista palveluista?

Älykännykässä on puhelin, kello, päivyri, säätiedot, kalenteri, navigaattori, kartta palvelutietoineen, herätyskello, aikahälytin, parkkipaikkasovellus, muisti- ja työlistat, muistiinpanot, uutiset, radio, kamera, video, ruokaohjeet, reseptit, kuva-albumit ja youtube-videot kaikesta mahdollisesta.

Kännykän kautta löytyy yhteyskanavia perinteisen puhelun lisäksi Facebookista, Twitteriin, Whatsupiin, tekstiviesteihin ja meileihin. Voin kuunnella lempimusiikkia, katsoa valitsemiani elokuvia, kuunnella kirjaa tms. koska  ja missä haluan, elää reaaliajassa työtovereitteni, läheisteni ja kenen kanssa tahansa, jos on tarvetta. Viestit ja tapahtumat tulevat tietooni reaaliajassa. Maantieteellistä etäisyyttä ei yhteydenpidossa ole, vain aikavyöhykkeet. Ja eksyessä, löytyy kännykän ja eksyneenkin sijaintipaikka helposti.

Voin ostaa netin kautta lähes mitä vaan, maksaa tililtäni ja hoitaa pankkiasiat, tilata juna/bussi/ratikkalipun ja tarkistaa koska bussini on lähipysäkillä. Teen veroilmoituksen, vakuutukset, korjausilmoitukset jne. netin kautta. Myös aikavaraukset lääkäriin, laboratoriaan, kampaajalle, katsastukseen, korjaamolle, neuvotteluun onnistuu jopa niin, että varaan ajan suoraan neuvottelukumppanini kalenteriin.

Lisäksi googlesta löytyy lähes kaikki tietous, mitä arjessa tai ongelmatilanteessa tarvitsee. Google ymmärtää puhetta, ja kielenkääntäjäkin löytyy. Ei ole syytä kinastella kenenkään kanssa, koska lähes kaiken tiedon voi tarkistaa googlen avulla (jopa kuolleen syntymä- ja kuolinpäivät). Vastauksia arjen kysymyksiin löytyy liikaakin, joten käyttäjällä olisi oltava sen verran ymmärrystä, että osaa erottaa merkitykselliset asiat hälystä ja jättää keskustelupalstat lukematta.

Voin aikatauluttaa toimeni ja päiväni sujuvasti ilman odotus- tai joutoaikaa. Jos suunnitelmiin tulee yllättävä este, voin ilmoittaa etukäteen aikataulun muutoksista. Omien tietojen asettaminen ja näppäily hoituu muutamassa minuutissa väliajalla, kahvilla, bussissa, lentokentällä, auton seisoessa jonossa tai punaisissa liikennevaloissa,

Digipalvelut auttavat ja helpottavat arkea lukuisin tavoin, ja samalla vastuuttavat käyttäjää toimimaan saamansa tiedon pohjalta. Voin seurata älykännykän avulla terveydentilaani ja vointiani, liikkumisaktiivisuutta ja nukkumistani. Tulevaisuudessa saamme käyttööni myös asiantuntijapalveluja, kuten digiklinikan, jossa voin tehdä itsediagnoosin ja saada arvion oireiden vakavuudesta sekä ja ohjeistuksen toimenpiteistä.

Tavaramääräkin vähenee: Ei ole käyttöä herätyskellolla, puhelimella, radiolla, digi- tai videokameralla, CD-soittimilla tai CD-levyillä, puhumattakaan arkistoista ja paperitavarasta: kartoista, tietosanakirjoista, keittokirjoista, (kohta) muistakaan kirjoilsta, sanomalehdestä, albumeista, kirjeistä, korteista, postimerkeistä, kynistä, muistilehtiöistä, tiedotteista, muistakaan julkaisuista.

Ei ole lainkaan ihme, että kotien sisustuksessa on muodissa minimalismi, konmare, tilavat, pehmein sohvin kalustetut olohuoneet (keittiö yhdistetty), laajat terassit ja jokaisella oma televio. Lukuisat tyynyt pehmentävät kiiltäviä pintoja ja luovat kodikkuutta, värit ja materiaalit muistuttavat luonnon moninaisuudesta (erilainen kuin virtuaalimaailmat). Koti tarvitsee lisäksi IKEA:n pieniä hauskoja, tarpeettomia tavaroita, joista saa esteettisiä asetelmia. Nykyisiin koteihin on vaikea tuoda historiaa, perinteitä ja muistoja - ne eivät synkronoi valkoisten seinien kanssa.

Mikä siis mättää? Miksi autoliikenne lisääntyy, lentoja on taivas täynnä, kokoushuoneet ovat varattuja, edelleen rakennetaan toimistorakennuksia? Työsuhteet lyhenevät, matkat pitenevät ja epävarmuus on yhteistä. Miksi entistä useampi kokee itsensä syvästi yksinäiseksi, elämänsä merkityksettömäksi, työnsä kiireiseksi ja stressaavaksi? Ystäviä tavataan kahviloissa, baareissa, lounaalla tai tapahtumissa. Sukulaisia tavataan vain hautajaisissa (muita juhlia ei juurikaan järjestetä). Arki on useimmilla ylellistä, tavarakylläistä, vaivatonta ja nopeatempoista. Mitä vielä puuttuu?

Niin mitä tapahtuu kouluissa ja lasten elämässä? Tarvittaneen entistä enemmän opettajia tai valmentajia. Mitä lapsille opetetaan ja miten - kun tieto/tietous ymmärretään yhteiskunnassa eritavalla ja sitä olisi käsiteltävä erilailla kuin painetuissa oppikirjoissa? Opetetaanko lapsille, nuorille ja opiskelijoille riittävästi vuorovaikutus-, tunne- ja ajattelutaitoja, että ymmärtävät erilaisuutta? Miten ymmärretään sivistys, joka on ollut pohja hyvälle yhteiselämälle? Tulevaisuuden työelämässä tarvittaneen tiedonhallinnan lisäksi erityistä osaamista (jokaisen pitäisi saada kehittää lahjojaan mahdollisimman pitkälle), päättely- ja arviointikykyä sekä sietokykyä epävarmuuteen ja muutoksiin. Lasten vanhemmat ovat saaneet sopeutua työelämän nopeaan muutokseen, jossa tieto, digitaalisuus ja työ on ehtinyt muuttua oleellisesti heidän opiskeluajoistaan. Mutta mitä koulussa tapahtuu? Miten ja kuka oppimista ja opettamista ohjaa?