Kaikkihan me ajattelemme. Ketkä sitten ajattelevat työkseen? Tavalliset, menestyneet 'ajattelijat', jotka ovat saaneet näkyviä tuloksia,  toimivat alallaan usein asiantuntijoina. He yhdistävät ajattelunsa tuotokset johonkin, josta tulee konkreettista hyötyä, tai tuovat uusia näkökulmia vanhoihin ajattelutapoihin. Ajattelijoita löytyy kaikilta aloilta, työporukoista, arjen tekijöistä ja vaikka kapakan pöydistä. Yleisen tason ajattelu ja puhe, ja varsinkin miten asioiden pitäisi olla, miten on tehty väärin ja mitä muiden pitäisi tehdä on turhaa ajattelua, joka ei sellaisenaan hyödytä.

Asuntosijoittajana ja sijoitusneuvojana 20 vuotta toiminut Timo Metsola antoi radiohaastattelussa kunnian käytännön tekijöille. Hän sanoi että hänen työnsä on ollut ajattelua, ja ajattelu sinänsä ei tuota mitään. Tosin kuulija kyllä ymmärsi, että hänen ajattelunsa on tuottanut oivalluksia, jonka myötä on syntynyt osaamista ja laajaa kannattavaa bisnestä.

Tutkijat, jotka antavat asiantuntijalausuntoja mistä milloinkin, ovat perehtyneet aiheeseensa vuosia, lukeneet laajasti, kirjoittaneet aiheesta, saaneet referenssiä muilta alan asiantuntijoilta ja he osaavat yhdistää oivalluksia uudeksi näkökulmaksi, ehdotuksiksi tai osoittavat tietämyksellään suuntaa eteenpäin.

Liike-elämän ajattelijat osaavat matematiikkaa ja psykologiaa usein luonnostaan. He osaavat yhdistää idean, tuotteen tai yhteistyön jollekin hyödyksi ja luovat siitä kannattavan työn. Yleisesti johtotason päättäjillä ei välttämättä ole riittävän monipuolista ja luovaa ajattelukapasiteettiä, mutta menestyjillä on usein hyvä markkinoiden pelitaju.

Asiantuntijat, jotka osaavat ajatella monipuolisesti, ovat tyytymättömiä politiikkaan ja suhtautuvat siihen jopa kriittisesti. Ajattelija näkee helposti, mitä tärkeää on jätetty huomiotta, tai millä taustaoletuksilla esimerkiksi päätöksiä tehdään. Usein myös tietous jostakin aiheesta on asianmukaista, mutta johtopäätökset eivät ota huomoon faktoja. Pääministerin heitto 'kaikenmaailman dosenteista' paljastaa hyvin tämän ristiriidan. Lahjakkaimmat asiantuntijat ja ajattelijat näkevät tai ainakin pyrkivät sellaisiin ratkaisuihin, jossa on otettu huomioon mahdollisimman monia vaikuttavia tekijöitä.

Miten ajattelua voi mitata tai palkita? Harva asiantuntija, ajattelija sanoo, että saa palkkansa ajattelemalla. Ja toisaalta ne, joiden tuotoksena on ajattelua, kuten kirjailijat, taiteilijat, suunnittelijat, tieteilijät saavat vaikutukseensa nähden epäsuhtaisesti palkkaa. Varsinkin taiteen alalla, palkan määrää ajattelun tuloksellisuuteen nähden irralliset tekijät, osaltaan mainonta, kuuluisuus, brändi jne.

Kun selaa eri ammattien keskipalkkoja, huomaa että pelkästä ajattelusta ei makseta. Vaikka on selvää, ettei työaika mittaa asiantuntijan tuloksellisuutta, ei 'ajattelun tai luovuuden mittareita' ole kehitetty. Projektityössä lähtökohta on saada suunniteltu tulos tietyn ajan sisällä ja sillä pohjalla koulutustaso huomioiden arvioidaan palkka. Projektit ovat usein käytäntösidonnaisia, joten niissä ei ole mahdollista kokeilla luovempia ratkaisuja ja avoimempia tavoitteita.