Taas tänään päätin - suunnittelija kun olen - kirjoittaa 20 t viikossa, siis tällä viikolla. En anna muiden menojen vaikuttaa, eikä ne viekään kuin 2-4 t päivässä. Jostain syystä olen ajatellut etten ehdi kirjoittaa, kun lukeminenkin on vähentynyt. Silti päiviini on tullut yli tunti television katselua, tai netistä Isä Matteon jaksoja. 

Jos ehtisin tällä kurilla, mennä paperini (joita on suunnattomasti) läpi ennen tammikuun loppua. Voin karsia, etsiä oivalluksia ja hävittää lopulta, koska muistiinpanot, runot tms. ei avaudu kenellekään muulle. Voinhan koostaa tärkeimmät jutut vaikka tähän blogiin. Laitoin ajastimen päälle.

Tämän kirjoituksen jälkeen käyn ensin läpi koneen tiedostoja. Suurin osa tärkeinä pitämistäni omista jutuista on muistitikulla, mutta silti voisin arvioida runoja, juttuja jne. onko niille jatkokäyttöä ja missä muodossa.

Jospa onnistuisin tällä viikolla irrottamaan aikaa teksteihin tai kirjoittamiseen 20 tuntia, niin näkisin miten hidasta tämä puhdistusoperaatio on, tai ehkä löydän inspiraatiota oivaltavista löydöistä. Tulikin ongelma päätökseni suhteen, kirjoitanko 20 tuntia, vai käynkö tekstejä läpi 20 t. Ehkä aluksi tilastoin erikseen kirjoittamisen ja lukemisen :).

Ajatuksia itsekurista vuosi myöhemmin 16.11.2020

Toteutin osittain papereiden läpikäymistä. Kävin läpi työprojektit ja niihin liittyvät paperit. Niistä nousi mukavia muistoja, ei vahvoja tunteita. Työhön liittyviä papereita jäi odottamaan viimeistä selvitystä viisi lehtilaatikollista.

Tavoite kirjoittaa 20 t/viikko ei onnistuntu suunnitellusti, johtuen muistin aktivoinnista. Entiset kirjoitukset sitoivat ja estivät luovuuden kokonaan. Kirjoittaminen onnistui tylsyyden täyteeksi koronan alettua, tai kaksi viikkoa poikkeusolojen alkamisen jälkeen.. Kirjoitin käsikirjoituksen entisistä muistiinpanoistani 2,5 kuukauden aikana, tosin kolme tarkistuskierrosta veivät oman aikansa...

Jätin runot odottamaan toista luovuusvaihetta..