Rakkaus sana on täyttynyt tunteella ja korvassa särähkää lähes aina, kun sen kuulen. Rakkaus on moniulotteinen ja sitä on analysoitu erilaisilla suhteilla. C. S. Lewis on pohtinut rakkaus-käsitettä kirjassa Neljä rakkautta. Agabe on pyytetöntä (Jumalan) rakkautta, joka ei perustu kohteen rakastettavuuteen. Äidin rakkaus lapseensa lienee lähellä agabe-rakkautta. Eros on seksuaalisuuden sisältävää rakkautta, filia ystävyysrakkauta ja vielä on rakkaus lemmikkeihin jne.

Nykyistä rakkaus-sanan inflaation paljastaa sanan käyttö. Voidaan rakastaa ruokaa, maisemaa, suklaata, taloa tai mitä vaan. Ehkä rakkaus-sanan käytössä löytyy sisältöä vain ihmissuhteissa ja silloinkin on syytä kysyä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan (muuta kuin pitämisen tunnetta).

Erich Fromm on määritellyt rakkaus-suhteen kriteereiksi ymmärtämisen, kunnioituksen, vastuun ja huolenpidon. Nämä kriteerit lienevät toimivia ainakin parisuhdetta pohdittaessa. Onko suhteella tulevaisuutta, jos jokin näistä puuttuu kokonaan?

M. Scott Peck on kirjoittanut Rakkauden psykologia kirjan, joka rakkauden määrittelyn lisäksi aloitti samalla elämäntapaoppaiden genren syntymisen.

mcmc cmmc cmmc cmmc

Olen hämmästellyt nykyisin määriteltyä jokaisen oikeutta tulla rakastetuksi. Lapsen oikeuksiin rakkaus (Frommin määritelmänkin mukaankin) kuuluu itsestään selvästi, koska lapsi on aina aikuisen/aikuisten vastuulla. Mutta kuka aikuinen on tämän oikeuden tulla rakastetuksi nimennyt ja kuka on vastuullinen toteuttamaan tätä oikeusvaatimusta? Tämä tarve olla rakastettu johtaa itsekkääseen haluun.

Romanttinen, tunteeseen pohjautuva rakkaus, mieltyminen, ihastuminen, rakastuminen voivat hävittää rakkauden arjessa, jossa rakkaus on tahdon alaista toimintaa. Vaikka rakastumisen tunne on hyvä alku toiseen tutustumisessa, on järjellisesti nähtävä rakastumisen kohde myös

Raamattu puhuu rakkaudesta tärkeimpänä ja ikuisena voimana. Jumalan rakastaminen tarkoittaa hänen käskyjensä pitämistä ja lähimmäisen (myös vihollisen) rakastamista. Siis jokainen kykenee rakastamaan (tekemään rakkauden tekoja) sillekin, josta ei yhtään pidä, tai jota vihaa. Tämä totuus ei voi toimia, jos rakkaus ymmärretään kohteellisena - siis suuntautuneena johonkin toiseen.

Kyky rakastaa (ilman tunteita) löytyy kunkin sydämessä eli ihmisen sisimmästä. Rakkaus ei siis katoa vaikka läheinen rakkain kuolisikin. Rakkaus on teonsana 'rakastaa' eli tehdä rakkauden tekoja. Rakkaus on sydämen, mielen asenne, joka sisältää ymmärtämisen, kunnioituksen, vastuun ja huolenpidon. Tämä on Raamatun tarkoittamaa todellista rakkautta!