En katso televisiota!

On minulla televisio. Se on liian isona olohuoneen nurkassa. Avasin sen kerran 5-10 minuutiksi vakuuttuakseni, ettei se sovi minulle. Kuvat ovat isoja, nopeasti vaihtuvia ja ääni menee suoraan aivoihin. Katson kyllä tabletiltani valittuja elokuvia Areenasta ja välillä myös mukavia sarjoja. Taustoitetut artikkelit, tietokirjat ja hyvät romaanitkin lisäävät ymmärrystä asioista ja myötätuntoa erilaisista ihmisistä ja tilanteista.OnEn siedä toistuvia uutisia, mainosten manipulaatiota, enkä älytöntä viihdettä. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Kuuntelen mielelläni asiantuntijoiden haastatteluja tai debatteja, mutta en halua katsella heitä.

Minulla on ns. jälkikuulo eli muistan selvästi tärkeät asiat, jopa äänensävyn. Järisyttävät uutiset menevät suoraan jonnekin syvälle ja tulevat tietoisuuteeni vasta myöhemmin. Aktiivinen kuulemisen vuoksi toistot rasittavat ja ärsyttävät, samoin mielipiteen ja kokemuksensa perusteella neuvojat ja opettajat. Soita meille -ohjelmia en kuuntele yhtään.

Järkyttävät kuvat taas tallentuvat tahtomattani mieleen. Varsinkin pahoinpitely-, ahdistus-, kaltoin kohtelu tai jokin muu paha, voi ilmaantua silmiini vaikka migreenin aikana. Joku voisi todeta, että olen yliherkkä.

Kohtasin paljon pahuutta tehdessäni yli 10 vuotta lastensuojelun työtä. Ihmettelin usein, miten kykenin siihen näillä herkkyyksillä, vaikka pahoja asioita selvitettiin juuri lapsen kokemana. Oikeuteni puuttua tilanteisiin ja mahdollisuus auttaa ohittivat tämän yliherkkyyden ja tunteet. En silti nähnyt pahoja tilanteita omin silmin, enkä tehnyt työtä yksin. Ne muutamat tapaukset, jossa lasta ei kyetty auttamaan lastensuojelun keinoin, aiheuttivat kyllä unettomia öitä.

Nämä oudot ominaisuudet ja pohjaton ymmärtämisen halua ovat ohjanneet opiskelu- ja työvalintojani, ja suojelleet etsimästä elämyksiä tai vahvoja tunteita. Arki tarjoaa tarpeeksi kaikkea: iloa, surua, kauneutta, tekemistä, ajattelemista jne.. Kun olen vastaanottokyvyltäni rajoittunut ja ajattelultani ratkaisukeskeinen, on vaikea kuunnella päivittelyä, surkuttelua tai itsesääliä (tai itsekehua). Oikeastaan olen kiitollinen näistä lahjoistani. Näillä mennään.

* * *

Television vaikutuksesta enemmän Neil Postman ’Huvitamme itsemme hengiltä’ 1985.