Luin neljännen Owe Wikströmin kirjan Kaipuun puolustus ja senkin toiseen kertaan. Wikströmin tekstiä on luettava hitaasti. Hän etenee pohdiskellen ja ajatuksiaan (ja uskontotieteilijän ymmärrystä) arkeensa sovitellen. Wikström on syvällinen, hengellinen ja humanistinen tiedemies. Hän ei syötä valmiita mielipiteitä tai vakaumuksia, vaan pohtii asioita ihmisestä katsoen. Wikström käsittelee estetiikkaa, etiikkaa, mystiikkaa ja arjen harmautta luontevasti.

On kirjoja, joista löytyy viisautta, ja on kirjoja jotka auttavat ajattelemaan, pohtimaan ja omaksumaan. Kirjoitan ylös toisinaan jonkin löytämäni ajatuksen, jonka voin omaksua viisautena. Muistan kirjoittamani ajatuksen ainakin jossakin soveltuvassa tilanteessa. Näitä viisauksia ei voi jakaa, ne eivät tartu muuta kuin löytäjäänsä. Samoin kuin Raamatun viisaudet ja totuudetkin pysyvät mielessä vain kun ne osuvat omaan tilanteeseen, ajatteluun tai askarruttavaan kysymykseen.

Kirjoista opitun soveltaminen omaan arkeen. elämäntilaniteisiin, ihmissuhteisiin tai ratkaisuihin on oma lukunsa. Ehkä luettu, kirjoitettu ja ajateltu vaikuttaa taustalla, kun on vaikea tilanne. Tieto ei ole ratkaisu, vaan sopeutuminen, soveltuva toiminta. On vaikea hyväksyä sitä, että opittua viisautta ei voi jakaa neuvoina, ohjeina tai toisen elämän ratkaisuihin. Tämän hyväksyminen ja soveltaminen vaatii kärsivällisyttä ja syvää ymmärrystä.

Kun on kuullut, kuunnellut toista hitaasti ja rauhallisesti, voi auttaa vain ymmärtämällä ja välittämällä toiselle myötätunnon kautta sen, että ymmärtää. Yleensä apua tarvitseva saa avun myötätunnosta ja löytää ajattelevana ja kärsivänä itse ratkaisut tilanteeseensa, ainakin askel kerrallaan.

Empatiaa ja käytännön viisautta voi oppia tv-sarjositakin, kuten Isä Matteon suhtautumisesta rikollisiin ja rikoksen uhreihin. Hän osoittaa (kirjoitetussa roolissaan) mitä armahtavaisuus tarkoittaa. Hän ei arvostele, tai edes kommentoi ystävänsä karabinieerin Ceccinin jatkuvaa valehtelemista tai komentelevaa käytöstä.

Kyläsairaalassa tulee näkyviin käytönnössä vaikeiden asioiden kohtaaminen ja ymmärryksen ja sovinnon luominen. Ihmisen viha, kauna, kosto, kateus ja ahneus aiheuttavat kärsimystä monin tavoin. Ja sitten anteeksianto ja totuuden tunnustaminen auttaa hyvään elämään sairauksista, vammoista tai muusta huolimatta. Kyläsairaalassa kohdataan myös kuolemaa. Kaikkia sairauksia ei kyetä parantamaan, aina leikkaus ei onnistu, onnettomuuksia tapahtuu ja läheisiä kuolee. Kuolema on aina yllättävä, syvästi satuttava, mykistävä kokemus niille, jotka jatkavat elämää.

Kaikki kirjat eivät pääty hyvään, rakentavaan loppuun, eikä tarvitsekaan. En lue niitä kirjoja, jotka pohjautuvat hyväksikäyttöön. väkivaltaan, kaltoinkohteluun, erilaiseen pahuuteen, en lue dekkareita tai fantasiakirjoja. Ne eivät sovi minulle, vaan rasittavat mieltä suunnattomasti (jättäen pahoja kuvia ja todistaen pahuudesta).

Kukin valitsee luettavakseen (tai kuunneltavakseen) kirjat, joista pitää. Hyviä kirjoja (jokaiselle) on niin paljon, ettei huonoja tai itselle sopimattomia tarvitse lukea.