Suomenkielestä puuttuu sana harhaanjohtavalle puheelle ja sanan puute on vakava, usein kohtalokas. Ruotsinkielen sana paltraaminen (sana löytyi Merete Mazzarellalta, kirjasta Ainoat todelliset asiat) on tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa puhetta, valikoitua vaikenemista.

Paltraaminen ei ole sama kuin suomalainen sanonta; puhua palturia tai narrata. Kun joku narraa, tai puhuu palturia, kuulija tietää, ettei puhujaa pidä ottaa tosissaan. Valkoiset valheet tai kohteliaat fraasitkaan eivät tarkoita paltraamista. Valehteleminen on epärehellistä puhetta (sanoja), eikä valehtelemisena pidetä sitä, ettei puhu, väistää, tai vaikenee.

Paltraaja pitää itseään rehellisenä, vaikka lipeää totuudesta. Puhuja paltraa, kun hän johtaa kuulijan tietoisesti harhaan. Paltraaja ei sanoillaan valehtele, vaan puhuu vain osan totuudesta, vaikenee oleellisista seikoista, suuntaa puheensa siten, että kuulija ymmärtää tai tulkitsee asian väärin, paltraajan tarkoittamalla tavalla.

Hän ilmaisee asian rajatusti tai epämääräisesti tuomalla esiin valitsemansa osan asiantilasta tai vain juuri sen, mitä kuulija kysyy. Usein hän vastaa vain kysymyksiin, ja vaikenee muusta. Kun käy ilmi, että asia ei ole ytimeltään niin kuin puhuja on antanut ymmärtää, joutuu kuulija toteamaan, että on itse tulkinnut asian väärin.

Paltraajaa on vaikea syyttää valehtelusta tai huijaamisesta. Kuulija on luottavaisesti tulkinnut ja ymmärtänyt paltraajan puheet myönteisesti ja väärin. Paltraaminen on epärehellisyyttä.

Paltraaminen on vakavaa, jopa tuhoisaa. Paltraaja ei koe syyllisyyttä puheistaan, vaan syyllisyys jää vahingollisena huijatulle, joka ei ole välttämättä edes epäillyt asian todenperäisyyttä. Kun suomenkielessä ei ole paltraamisen käsitettä, ei valheellisuutta saada näkyviin, ja huijattu kärsii syyttä paltraajan epärehellisyydestä.