perjantai, 16. marraskuu 2018

Osaan/tko kirjoittaa?

Osaat varmasti kirjoittaa, ja jokainen suomalainen lapsikin osaa ainakin alakoulun jälkeen. Kirjoittaminen on siis itsestään selvää, vai onko? Lukemisen vähenemisestä on esitetty huolta ja kehotettu vanhempia aloittamaan lukeminen jo vauvaikäiselle. Jospa lapsi sitten hakeutuu kirjojen pariin myöhemmin.

Kirjoittamistaitoa vaaditaan ainekirjoituksessa, esitelmissä, kokeissa, opinnäytetöissä, kannanotoissa ja kaikissa dokumenteissa. Suurin osa työelämässä toimivista joutuvat kirjoittamaan jonkilaista dokumenttia eli työhön liittyviä asioita. Kysymys kirjoitustaidosta lienee siis melko outo suomalaisessa sivistyneessä kulttuurissa.

Kirjoittamalla tuotetaan virallisesti dokumentteja - todistetta, mustaa valkoisella jostakin tallentamisen arvoisesta asiasta. Kirjoitetusta tekstistä voi tarkistaa tosiasiat, sopimukset, ohjeet jne. Jos teksi on kuitattu nimikirjoituksella, on tekstissä olevat asiat todistettu päteviksi ja tosiksi. Dokumettina voidaan käyttää kirjoitettua tekstiä, josta voi päätellä kirjoittajan. Sähköpostikin kelpaa useinmiten dokumentiksi vaikka oikeuskäsittelyyn..

Kirjallisuus käsittää monipuolisen taiteen kentän, ja se perustuu sanojen valintaan, asioiden näkökulman muokkaamiseen ja valitsemiseen. Kirjailijan ei tarvitse pysyä tosiasioissa, mutta tarinan on edettävä sen sisäisen logiikan mukaan. Kirjallisuus kaikkine tuotteineen on tärkeä taiteen alue ja sillä on suuri painoarvo kulttuurin tuottamisessa ja ymmärryksen laajentamisessa. Kirjailijan osaamisen tae on se, että se julkaistaan.

Kirjoittamisen taidossa vaikeaksi on tullut substanssi eli kirjoituksen sisältö. Kun elämme muutettujen, vaihtoehtoisten totuuksien aikaa, on vaikea saada kirjoittaja vastuuseen tekstistä varsinkin jos se on kirjoitettu puheesta. Toimittajalla on oikeus ja valta pilkkoa asiaa ja repäistä juttu irrottaen se kokonaisuudesta ja tulkiten tarkoituksenmukaisesti. Lukija ei välttämättä aina tiedä tulleensa harhaanjohdetuksi, kun tarinan logiikka on ilmaistu siten, että sen voi ymmärtää tarkoitetulla tavalla.

Faktatekstillä ja taidetekstillä on omanlaisensa kriteerit ja eettiset periaatteet. Jos fiktio ja fakta sekoittuvat, tai niiden annetaan johtaa lukija harhaan, on kyseessä kirjoittajan moraali. Millaista vahinkoa harhaan johtaminen aiheuttaa on vaikea mitata. Luottamuksen heikkeneminen tiedotusvälineisiin on vakava uhka demokratialle. 

torstai, 15. marraskuu 2018

Onko ajattelu työtä?

Kaikkihan me ajattelemme. Ketkä sitten ajattelevat työkseen? Tavalliset, menestyneet 'ajattelijat', jotka ovat saaneet näkyviä tuloksia,  toimivat alallaan usein asiantuntijoina. He yhdistävät ajattelunsa tuotokset johonkin, josta tulee konkreettista hyötyä, tai tuovat uusia näkökulmia vanhoihin ajattelutapoihin. Ajattelijoita löytyy kaikilta aloilta, työporukoista, arjen tekijöistä ja vaikka kapakan pöydistä. Yleisen tason ajattelu ja puhe, ja varsinkin miten asioiden pitäisi olla, miten on tehty väärin ja mitä muiden pitäisi tehdä on turhaa ajattelua, joka ei sellaisenaan hyödytä.

Asuntosijoittajana ja sijoitusneuvojana 20 vuotta toiminut Timo Metsola antoi radiohaastattelussa kunnian käytännön tekijöille. Hän sanoi että hänen työnsä on ollut ajattelua, ja ajattelu sinänsä ei tuota mitään. Tosin kuulija kyllä ymmärsi, että hänen ajattelunsa on tuottanut oivalluksia, jonka myötä on syntynyt osaamista ja laajaa kannattavaa bisnestä.

Tutkijat, jotka antavat asiantuntijalausuntoja mistä milloinkin, ovat perehtyneet aiheeseensa vuosia, lukeneet laajasti, kirjoittaneet aiheesta, saaneet referenssiä muilta alan asiantuntijoilta ja he osaavat yhdistää oivalluksia uudeksi näkökulmaksi, ehdotuksiksi tai osoittavat tietämyksellään suuntaa eteenpäin.

Liike-elämän ajattelijat osaavat matematiikkaa ja psykologiaa usein luonnostaan. He osaavat yhdistää idean, tuotteen tai yhteistyön jollekin hyödyksi ja luovat siitä kannattavan työn. Yleisesti johtotason päättäjillä ei välttämättä ole riittävän monipuolista ja luovaa ajattelukapasiteettiä, mutta menestyjillä on usein hyvä markkinoiden pelitaju.

Asiantuntijat, jotka osaavat ajatella monipuolisesti, ovat tyytymättömiä politiikkaan ja suhtautuvat siihen jopa kriittisesti. Ajattelija näkee helposti, mitä tärkeää on jätetty huomiotta, tai millä taustaoletuksilla esimerkiksi päätöksiä tehdään. Usein myös tietous jostakin aiheesta on asianmukaista, mutta johtopäätökset eivät ota huomoon faktoja. Pääministerin heitto 'kaikenmaailman dosenteista' paljastaa hyvin tämän ristiriidan. Lahjakkaimmat asiantuntijat ja ajattelijat näkevät tai ainakin pyrkivät sellaisiin ratkaisuihin, jossa on otettu huomioon mahdollisimman monia vaikuttavia tekijöitä.

Miten ajattelua voi mitata tai palkita? Harva asiantuntija, ajattelija sanoo, että saa palkkansa ajattelemalla. Ja toisaalta ne, joiden tuotoksena on ajattelua, kuten kirjailijat, taiteilijat, suunnittelijat, tieteilijät saavat vaikutukseensa nähden epäsuhtaisesti palkkaa. Varsinkin taiteen alalla, palkan määrää ajattelun tuloksellisuuteen nähden irralliset tekijät, osaltaan mainonta, kuuluisuus, brändi jne.

Kun selaa eri ammattien keskipalkkoja, huomaa että pelkästä ajattelusta ei makseta. Vaikka on selvää, ettei työaika mittaa asiantuntijan tuloksellisuutta, ei 'ajattelun tai luovuuden mittareita' ole kehitetty. Projektityössä lähtökohta on saada suunniteltu tulos tietyn ajan sisällä ja sillä pohjalla koulutustaso huomioiden arvioidaan palkka. Projektit ovat usein käytäntösidonnaisia, joten niissä ei ole mahdollista kokeilla luovempia ratkaisuja ja avoimempia tavoitteita.

tiistai, 13. marraskuu 2018

Miksi esitän kysymyksiä?

         ..että kysymällä löytäisimme tien, etteivät vastaukset meitä eksyttäisi.
- Gösta Ågren

Kun kirjoitan blogitekstini otsikon kysymyksenä, rajaan näin ajatteluani eri suuntaan kuin olen tottunut. En silti pyri esittämään vastausta kysymykseen. Vaikka olemme koulututettuja vastaamaan, ei vastaukset useinkaan tarjoa selkeyttä siihen, mitä kysymys sisältää.

Oppilaan hyvä muisti oli muinoin tärkeä koulumeneksen tae, kun muisti auttoi löytämään oikeat vastaukset opettajan kysymyksiin. Hyvämuistista ihmistä pidettiin myös muistinsa vuoksi älykkäänä. Hän saattoikin olla jopa viisas, jos kehitti muistiaan ja ajatteluaan soveltaen tietojaan käytäntöön. Muistin merkitystä vähentää nykyinen teknologia, kun jopa wikipedia tarjoaa tarkkoja tosiasioita kunkin kiinnostuksen kohteista.

Yleensä arkitilanteiden kysymyksiin riittää vastauksiksi tavanomaiset, selkeät ja yksinkertaiset tosiasiat, selitykset ja kuvaukset. Kun lapsi opettelee puhumaan, riittää hänelle esineiden ja asioiden nimeäminen. Lapselle sana merkitsee silloin käsittämättömän paljon (myös aistikokemuksen), ja vasta myöhemmin hän kiinnostuu kysymään: miksi, miten ja koska. Aikuisenkin ajattelu muuttuu, kun hän alkaa kysyä itsestään selvinä pidettyjä ilmiöitä eli kyseenalaistaa tavallisiakin asioita.

Elämän tärkeitä ilmiöitä koskevat kysymykset ovat niin sanotusti perimmäisiä kysymyksiä, joihin ei ehkä ole olemassakaan tyydyttävää vastausta. Nämä kysymykset nousevat tietoisuuteen merkittävimpien ilmiöiden: uuden ihmisen syntymän, kuoleman väistämättömyyden, vaikean sairauden, hylkäämisen, syyllisyyden, onnettomuuden tai käsittämättömän onnen kohdatessa. Kysymykset esitetään usein retorisina eli niihin ei odoteta vastausta vaan niiden kuulemista. Silti kannattaa kysyä, vaikka vaan itseltään.

Kysymällä paljastaa sen, ettei tiedä, ei ymmärrä, eikä itsellä ole vastausta. Kysymys antaa tilaa pohtia omaa käsitystään, ja ehkä huomata että elämä sisältää monia selittämättömiä, jopa käsittämättömiä ilmiöitä ja salaisuuksia.

Asioita vie eteenpäin eniten uudet ja erilaiset kysymykset, eivät viisaan tuntuiset vastaukset.

lauantai, 3. marraskuu 2018

Manipuloidaanko minua?

Politiikassa käytetään käsitettä populismi, mikä tarkoittaa sitä asioiden yksinkertaistamista ja selkeyttämistä siten, että esitetään jokin asia kuulijalle arkikielellä, helposti ratkaistavana ja perustelullaan 'järkeenkäyvästi'.Toisin sanoen, vedotaan kansaan, puhutaan niin, että sanoma on selkeä ja tukee omaa ymmärrystä. Tämän voisi tiivistää vennamolaisittain: "kyllä kansa tietää".

Onko populismi manipulointia? Usein on, koska tosiasoita voidaan oikoa, vähätellä, liioitella, suunnata mielenkiinto seikkoihin, jotka tuntuvat hallitavilta, kunhan vaan tehtäsiiin niin kuin järkevää on! Politiikalla on omanlaisensa retoriikka, jota käytetään suosion, kannatuksen saamiseksi kohderyhmältä. Esimerkiksi 'rajat kiinni, omat köyhät on huolehdittava ensin, tai ikääntynyt väestö aiheutaa kohtuuttomasti eläke-, hoito- tai sosiaalimenoja'. Näiden mielipiteiden tai esitysten perustelut ovat usein yksioikoisia tai mahdottomia.

Eroaako manipulointi populismista?. Periaatteessa eroaa, mutta käytännöissä populismin manipuloivaa vaikutusa on vaikea huomata. Populistiset sanat toistetaan niin usein, että ne vaikuttavat. Mielipiteistä tulee helposti tosiasioista varsinkin jos ei keskustelu asiasta etene perusteluihin. Vakavaksi asian tekee populistisen esiintyjän suosio, koska silloin vastaanottaja ei kiinnitä huomiota muiden näkemyksiin, eikä varsinkaan toisenlaisiin perusteluihin.

Joskus populistinen ja/tai manipuloiva esitys saa huvittavia ilmenemismuotoja. Yleisen tason retoriikka ei tee vaikutusta, mutta kun esittäjä ottaa ruodittavakseen vastakkaisia näkemyksiä ja ampuu ne hauskasti ja yksinkertaisesti alas. Tällöin ei esityksellä ole muuta vaikutusta, kuin mitätöidä vastakkaiset näkökulmat. Huvittavaa on erityisesti samojen sloganien toistaminen, tai puhe jossa ei lopulta käy selväksi lainkaan esittäjän näkemyksen perustelut. Kritiikkiä tai muiden arvostelemista pidetään Suomessa usein fiksuna tai jopa älykkäänä, eikä esittäjä ei ole vastuussa mistään. Kun suomenkielessä puuttuu lisäksi näkyvä futuuri, voidaan antaa ymmärtää, että mitä vasta suunnitellaan, onkin jo valmisteltu ja päätetty.

Jos haluaa vastustaa populismia, manipulointia ja perusteetonta vaikuttamista, kannattaa esittää kysymyksiä (ja hyödyntää internetin luotettavia tietolähteitä). Kun erottaa tosiasiat, tulkinnoista ja faktat mielipiteistä, voi muodostaa oman näkemyksensä vaikeastakin asiasta.

sunnuntai, 9. syyskuu 2018

Mitä iloa digitaalisuudesta on?

Mikä on se älykännykän ominaisuus tai viehätys, kun vannoutunut digitaalisuuden vastustaja lopulta hankkii älykännykän? Vielä oston jälkeen häntä hiertää sen käytön vaikeus ja epäilyttää sen turvallisuus (hakkerit, virukset ja paha riippuvuus). Kritiikki kohdistuu seurassakin läsnäolon keskittymiseen kännykän sisältöihin ja nopean, tässä-nyt -ajattelun yleisyyteen. Enää ei syytetä kännykkää siitä, että pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa, vaan monelle tämä on tärkeä seikka, esimerkiksi lapsen yksin selviytymisen turvana. Osaammeko olla kiitollisia älykännykän monipuolisista palveluista?

Älykännykässä on puhelin, kello, päivyri, säätiedot, kalenteri, navigaattori, kartta palvelutietoineen, herätyskello, aikahälytin, parkkipaikkasovellus, muisti- ja työlistat, muistiinpanot, uutiset, radio, kamera, video, ruokaohjeet, reseptit, kuva-albumit ja youtube-videot kaikesta mahdollisesta.

Kännykän kautta löytyy yhteyskanavia perinteisen puhelun lisäksi Facebookista, Twitteriin, Whatsupiin, tekstiviesteihin ja meileihin. Voin kuunnella lempimusiikkia, katsoa valitsemiani elokuvia, kuunnella kirjaa tms. koska  ja missä haluan, elää reaaliajassa työtovereitteni, läheisteni ja kenen kanssa tahansa, jos on tarvetta. Viestit ja tapahtumat tulevat tietooni reaaliajassa. Maantieteellistä etäisyyttä ei yhteydenpidossa ole, vain aikavyöhykkeet. Ja eksyessä, löytyy kännykän ja eksyneenkin sijaintipaikka helposti.

Voin ostaa netin kautta lähes mitä vaan, maksaa tililtäni ja hoitaa pankkiasiat, tilata juna/bussi/ratikkalipun ja tarkistaa koska bussini on lähipysäkillä. Teen veroilmoituksen, vakuutukset, korjausilmoitukset jne. netin kautta. Myös aikavaraukset lääkäriin, laboratoriaan, kampaajalle, katsastukseen, korjaamolle, neuvotteluun onnistuu jopa niin, että varaan ajan suoraan neuvottelukumppanini kalenteriin.

Lisäksi googlesta löytyy lähes kaikki tietous, mitä arjessa tai ongelmatilanteessa tarvitsee. Google ymmärtää puhetta, ja kielenkääntäjäkin löytyy. Ei ole syytä kinastella kenenkään kanssa, koska lähes kaiken tiedon voi tarkistaa googlen avulla (jopa kuolleen syntymä- ja kuolinpäivät). Vastauksia arjen kysymyksiin löytyy liikaakin, joten käyttäjällä olisi oltava sen verran ymmärrystä, että osaa erottaa merkitykselliset asiat hälystä ja jättää keskustelupalstat lukematta.

Voin aikatauluttaa toimeni ja päiväni sujuvasti ilman odotus- tai joutoaikaa. Jos suunnitelmiin tulee yllättävä este, voin ilmoittaa etukäteen aikataulun muutoksista. Omien tietojen asettaminen ja näppäily hoituu muutamassa minuutissa väliajalla, kahvilla, bussissa, lentokentällä, auton seisoessa jonossa tai punaisissa liikennevaloissa,

Digipalvelut auttavat ja helpottavat arkea lukuisin tavoin, ja samalla vastuuttavat käyttäjää toimimaan saamansa tiedon pohjalta. Voin seurata älykännykän avulla terveydentilaani ja vointiani, liikkumisaktiivisuutta ja nukkumistani. Tulevaisuudessa saamme käyttööni myös asiantuntijapalveluja, kuten digiklinikan, jossa voin tehdä itsediagnoosin ja saada arvion oireiden vakavuudesta sekä ja ohjeistuksen toimenpiteistä.

Tavaramääräkin vähenee: Ei ole käyttöä herätyskellolla, puhelimella, radiolla, digi- tai videokameralla, CD-soittimilla tai CD-levyillä, puhumattakaan arkistoista ja paperitavarasta: kartoista, tietosanakirjoista, keittokirjoista, (kohta) muistakaan kirjoilsta, sanomalehdestä, albumeista, kirjeistä, korteista, postimerkeistä, kynistä, muistilehtiöistä, tiedotteista, muistakaan julkaisuista.

Ei ole lainkaan ihme, että kotien sisustuksessa on muodissa minimalismi, konmare, tilavat, pehmein sohvin kalustetut olohuoneet (keittiö yhdistetty), laajat terassit ja jokaisella oma televio. Lukuisat tyynyt pehmentävät kiiltäviä pintoja ja luovat kodikkuutta, värit ja materiaalit muistuttavat luonnon moninaisuudesta (erilainen kuin virtuaalimaailmat). Koti tarvitsee lisäksi IKEA:n pieniä hauskoja, tarpeettomia tavaroita, joista saa esteettisiä asetelmia. Nykyisiin koteihin on vaikea tuoda historiaa, perinteitä ja muistoja - ne eivät synkronoi valkoisten seinien kanssa.

Mikä siis mättää? Miksi autoliikenne lisääntyy, lentoja on taivas täynnä, kokoushuoneet ovat varattuja, edelleen rakennetaan toimistorakennuksia? Työsuhteet lyhenevät, matkat pitenevät ja epävarmuus on yhteistä. Miksi entistä useampi kokee itsensä syvästi yksinäiseksi, elämänsä merkityksettömäksi, työnsä kiireiseksi ja stressaavaksi? Ystäviä tavataan kahviloissa, baareissa, lounaalla tai tapahtumissa. Sukulaisia tavataan vain hautajaisissa (muita juhlia ei juurikaan järjestetä). Arki on useimmilla ylellistä, tavarakylläistä, vaivatonta ja nopeatempoista. Mitä vielä puuttuu?

Niin mitä tapahtuu kouluissa ja lasten elämässä? Tarvittaneen entistä enemmän opettajia tai valmentajia. Mitä lapsille opetetaan ja miten - kun tieto/tietous ymmärretään yhteiskunnassa eritavalla ja sitä olisi käsiteltävä erilailla kuin painetuissa oppikirjoissa? Opetetaanko lapsille, nuorille ja opiskelijoille riittävästi vuorovaikutus-, tunne- ja ajattelutaitoja, että ymmärtävät erilaisuutta? Miten ymmärretään sivistys, joka on ollut pohja hyvälle yhteiselämälle? Tulevaisuuden työelämässä tarvittaneen tiedonhallinnan lisäksi erityistä osaamista (jokaisen pitäisi saada kehittää lahjojaan mahdollisimman pitkälle), päättely- ja arviointikykyä sekä sietokykyä epävarmuuteen ja muutoksiin. Lasten vanhemmat ovat saaneet sopeutua työelämän nopeaan muutokseen, jossa tieto, digitaalisuus ja työ on ehtinyt muuttua oleellisesti heidän opiskeluajoistaan. Mutta mitä koulussa tapahtuu? Miten ja kuka oppimista ja opettamista ohjaa?