maanantai, 16. marraskuu 2020

Sukupolvikokemus?

Vuosi 2020 jää historiaan koronavuotena. Koronasta tuli terveysuhka koko maailman ihmisille. Virus sai alkunsa Kiinasta ja oletettavasti lepakoista, joita siellä myytiin (kuten muitakin eläimiä) ravinnoksi. Helposti tarttuva virus leviää salakavalasti lähikontakteissa. Suomessa korona tuli yleiseen tietoisuuteen helmikuussa.

Suomessa julistettiin poikkeustila 16.3.2020 ja ohjeistukset arjen liikkumiseen ja toimintoihin. Joukkokokoontumiset kiellettiin, koulut ja toimistotyöntekijät ja muut IT-työläiset jäivät kotiin etätöihin. Päiväkoteihin saivat viedä lapsensa vain ne vanhemmat, jotka työskentelivät tärkeillä sektoreilla, kuten terveydenhuollossa. 

Joukkotilaisuuden kiellettiin, hautajaisiin sai osallistua 10, striimaus tuli yleiseksi, myös jumalanpalvelukset striimattiin. Kulttuuritapahtumat kiellettiin kokonaan ja ravintolat siirtyivät noutoruokiin. Kaupoista sai tilata ruokaostokset kotiin ja naapurit ilmoittivat, että voivat auttaa esim. kaupassakäynnissä.

Määriteltiin yli 70-vuotiaat riskiryhmäksi ja perussairaksia sairastavat. Heitä kehotettiin pysymään kotona ja välttämään kontakteja muihin. Hoitopaikoissa olevia vanhuksia eivät omaiset saaneet tavata kuin saattohoitovaiheessa. Keväällä ikäihmisiä kuoli eniten, aluksi veren hyytymiseen.

Korona tartunnan saaneet pyydettiin eristäytymään kotiin. Koronasairaan lähettyvillä olevat määrättiin karanteeniin, aluksi 14 päiväksi, myöhemmin 10 päiväksi. Hengitysvaikeuksissa olevat otettiin sairaalaan. Kun hengitys kävi vaikeaksi, siirtyi potilas teho-osastolle (sedaatiossa). Kevään kohu aiheutui hengityssuojainten riittävyydestä. Ensihoitajat pukivat keväällä suojavaatteet päälle vain, jos epäilivät kohtaavansa koronapotilaan.

Helsinki eristettiin muusta maasta, ja vain työssäkäynti rajan yli sallittiin. Sairastuneiden ja kuolleiden määrät ilmoitettiin päivittäin maakunta- ja maakohtaisestikin. Suomessa korostettiin hoitotason säilymistä ja koronatartunnan estämistoimia. Ruotsi valitsi laumasuoja-menetelmän, mikä tarkoitti tartunnan laajenemista ja kuolemantapausten määrän suuruutta, noin 10 kertaa enemmän kuin Suomessa. USA:ssa presidentti Trumpin sairastumisesta huolimatta ei toteutettu kovinkaan rajuja rajoitustoimia, että talous pyörisi.

Tartunnan välttämiseksi oletettiin, että normaalisti terveiden ihmisten etäisyyden pitäminen toisistaan kahdessa metrissä ja oleilu samassa huonetilassa alle 15 minuuttia suojasi tartunnalta.

Kesällä tartunnat vähenivät ja kokoontumiset sallittiin 50 henkeen. Tapaamisia järjestettiin ulos ja terassit avasit, jopa Senaatintori muuttui terassialueeksi.

Syyskuun alussa saatiin käyttöön kännyköissä koronavilkku, joka ilmoitti, jos joku lähellä oleva olis sairastunut. Syksyllä koulut alkoivat ja yliopisto siirtyi pian uudelleen etäopetukseen. Lokakuussa tartunnat lisääntyivät, ja jo lokakuussa lölytyi ryppäitä (Vaasan opiskelijat, taimitarha, Lahti) joilla todettiin korona.

Tietoa koronan tarttuvuudesta, testauksesta, hoidosta ja myös rokotteen kehittämisestä saatiin jatkuvasti lisää. Marraskuussa oli saatu lupaavia tuloksia rokotteen toimivuudesta, kun ilmoitettiin 95% suoja jollekin kehitettävälle rokotteelle (testattu 10000 ihmisellä).

Lapset eivät sairastuneet joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluja ei enää suljettu, mutta lokakuussa suositeltiin hengityssuojainten käyttöä joukkoliikenteessä, kaupoissa ja tilanteissa, joissa etäisyyden pito ei onnistu. Marrakuussa tartuntatiheys oli 100 000 asukasta kohti Suomessa yli 50.  

Me, jotka elämme vuotta 2020 olemme kaikki kokeneet koronavuoden, jonka poikkeusolot jäävät jokaisen mieleen..

perjantai, 13. marraskuu 2020

Mitä on paltraaminen?

Suomenkielestä puuttuu sana harhaanjohtavalle puheelle ja sanan puute on vakava, usein kohtalokas. Ruotsinkielen sana paltraaminen (sana löytyi Merete Mazzarellalta, kirjasta Ainoat todelliset asiat) on tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa puhetta, valikoitua vaikenemista.

Paltraaminen ei ole sama kuin suomalainen sanonta; puhua palturia tai narrata. Kun joku narraa, tai puhuu palturia, kuulija tietää, ettei puhujaa pidä ottaa tosissaan. Valkoiset valheet tai kohteliaat fraasitkaan eivät tarkoita paltraamista. Valehteleminen on epärehellistä puhetta (sanoja), eikä valehtelemisena pidetä sitä, ettei puhu, väistää, tai vaikenee.

Paltraaja pitää itseään rehellisenä, vaikka lipeää totuudesta. Puhuja paltraa, kun hän johtaa kuulijan tietoisesti harhaan. Paltraaja ei sanoillaan valehtele, vaan puhuu vain osan totuudesta, vaikenee oleellisista seikoista, suuntaa puheensa siten, että kuulija ymmärtää tai tulkitsee asian väärin, paltraajan tarkoittamalla tavalla.

Hän ilmaisee asian rajatusti tai epämääräisesti tuomalla esiin valitsemansa osan asiantilasta tai vain juuri sen, mitä kuulija kysyy. Usein hän vastaa vain kysymyksiin, ja vaikenee muusta. Kun käy ilmi, että asia ei ole ytimeltään niin kuin puhuja on antanut ymmärtää, joutuu kuulija toteamaan, että on itse tulkinnut asian väärin.

Paltraajaa on vaikea syyttää valehtelusta tai huijaamisesta. Kuulija on luottavaisesti tulkinnut ja ymmärtänyt paltraajan puheet myönteisesti ja väärin. Paltraaminen on epärehellisyyttä.

Paltraaminen on vakavaa, jopa tuhoisaa. Paltraaja ei koe syyllisyyttä puheistaan, vaan syyllisyys jää vahingollisena huijatulle, joka ei ole välttämättä edes epäillyt asian todenperäisyyttä. Kun suomenkielessä ei ole paltraamisen käsitettä, ei valheellisuutta saada näkyviin, ja huijattu kärsii syyttä paltraajan epärehellisyydestä.

keskiviikko, 7. lokakuu 2020

Viisautta kirjoista?

Luin neljännen Owe Wikströmin kirjan Kaipuun puolustus ja senkin toiseen kertaan. Wikströmin tekstiä on luettava hitaasti. Hän etenee pohdiskellen ja ajatuksiaan (ja uskontotieteilijän ymmärrystä) arkeensa sovitellen. Wikström on syvällinen, hengellinen ja humanistinen tiedemies. Hän ei syötä valmiita mielipiteitä tai vakaumuksia, vaan pohtii asioita ihmisestä katsoen. Wikström käsittelee estetiikkaa, etiikkaa, mystiikkaa ja arjen harmautta luontevasti.

On kirjoja, joista löytyy viisautta, ja on kirjoja jotka auttavat ajattelemaan, pohtimaan ja omaksumaan. Kirjoitan ylös toisinaan jonkin löytämäni ajatuksen, jonka voin omaksua viisautena. Muistan kirjoittamani ajatuksen ainakin jossakin soveltuvassa tilanteessa. Näitä viisauksia ei voi jakaa, ne eivät tartu muuta kuin löytäjäänsä. Samoin kuin Raamatun viisaudet ja totuudetkin pysyvät mielessä vain kun ne osuvat omaan tilanteeseen, ajatteluun tai askarruttavaan kysymykseen.

Kirjoista opitun soveltaminen omaan arkeen. elämäntilaniteisiin, ihmissuhteisiin tai ratkaisuihin on oma lukunsa. Ehkä luettu, kirjoitettu ja ajateltu vaikuttaa taustalla, kun on vaikea tilanne. Tieto ei ole ratkaisu, vaan sopeutuminen, soveltuva toiminta. On vaikea hyväksyä sitä, että opittua viisautta ei voi jakaa neuvoina, ohjeina tai toisen elämän ratkaisuihin. Tämän hyväksyminen ja soveltaminen vaatii kärsivällisyttä ja syvää ymmärrystä.

Kun on kuullut, kuunnellut toista hitaasti ja rauhallisesti, voi auttaa vain ymmärtämällä ja välittämällä toiselle myötätunnon kautta sen, että ymmärtää. Yleensä apua tarvitseva saa avun myötätunnosta ja löytää ajattelevana ja kärsivänä itse ratkaisut tilanteeseensa, ainakin askel kerrallaan.

Empatiaa ja käytännön viisautta voi oppia tv-sarjositakin, kuten Isä Matteon suhtautumisesta rikollisiin ja rikoksen uhreihin. Hän osoittaa (kirjoitetussa roolissaan) mitä armahtavaisuus tarkoittaa. Hän ei arvostele, tai edes kommentoi ystävänsä karabinieerin Ceccinin jatkuvaa valehtelemista tai komentelevaa käytöstä.

Kyläsairaalassa tulee näkyviin käytönnössä vaikeiden asioiden kohtaaminen ja ymmärryksen ja sovinnon luominen. Ihmisen viha, kauna, kosto, kateus ja ahneus aiheuttavat kärsimystä monin tavoin. Ja sitten anteeksianto ja totuuden tunnustaminen auttaa hyvään elämään sairauksista, vammoista tai muusta huolimatta. Kyläsairaalassa kohdataan myös kuolemaa. Kaikkia sairauksia ei kyetä parantamaan, aina leikkaus ei onnistu, onnettomuuksia tapahtuu ja läheisiä kuolee. Kuolema on aina yllättävä, syvästi satuttava, mykistävä kokemus niille, jotka jatkavat elämää.

Kaikki kirjat eivät pääty hyvään, rakentavaan loppuun, eikä tarvitsekaan. En lue niitä kirjoja, jotka pohjautuvat hyväksikäyttöön. väkivaltaan, kaltoinkohteluun, erilaiseen pahuuteen, en lue dekkareita tai fantasiakirjoja. Ne eivät sovi minulle, vaan rasittavat mieltä suunnattomasti (jättäen pahoja kuvia ja todistaen pahuudesta).

Kukin valitsee luettavakseen (tai kuunneltavakseen) kirjat, joista pitää. Hyviä kirjoja (jokaiselle) on niin paljon, ettei huonoja tai itselle sopimattomia tarvitse lukea.


maanantai, 30. maaliskuu 2020

Miksi en katso televisiota?

En katso televisiota!

On minulla televisio. Se on liian isona olohuoneen nurkassa. Avasin sen kerran 5-10 minuutiksi vakuuttuakseni, ettei se sovi minulle. Kuvat ovat isoja, nopeasti vaihtuvia ja ääni menee suoraan aivoihin. Katson kyllä tabletiltani valittuja elokuvia Areenasta ja välillä myös mukavia sarjoja. Taustoitetut artikkelit, tietokirjat ja hyvät romaanitkin lisäävät ymmärrystä asioista ja myötätuntoa erilaisista ihmisistä ja tilanteista.OnEn siedä toistuvia uutisia, mainosten manipulaatiota, enkä älytöntä viihdettä. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Kuuntelen mielelläni asiantuntijoiden haastatteluja tai debatteja, mutta en halua katsella heitä.

Minulla on ns. jälkikuulo eli muistan selvästi tärkeät asiat, jopa äänensävyn. Järisyttävät uutiset menevät suoraan jonnekin syvälle ja tulevat tietoisuuteeni vasta myöhemmin. Aktiivinen kuulemisen vuoksi toistot rasittavat ja ärsyttävät, samoin mielipiteen ja kokemuksensa perusteella neuvojat ja opettajat. Soita meille -ohjelmia en kuuntele yhtään.

Järkyttävät kuvat taas tallentuvat tahtomattani mieleen. Varsinkin pahoinpitely-, ahdistus-, kaltoin kohtelu tai jokin muu paha, voi ilmaantua silmiini vaikka migreenin aikana. Joku voisi todeta, että olen yliherkkä.

Kohtasin paljon pahuutta tehdessäni yli 10 vuotta lastensuojelun työtä. Ihmettelin usein, miten kykenin siihen näillä herkkyyksillä, vaikka pahoja asioita selvitettiin juuri lapsen kokemana. Oikeuteni puuttua tilanteisiin ja mahdollisuus auttaa ohittivat tämän yliherkkyyden ja tunteet. En silti nähnyt pahoja tilanteita omin silmin, enkä tehnyt työtä yksin. Ne muutamat tapaukset, jossa lasta ei kyetty auttamaan lastensuojelun keinoin, aiheuttivat kyllä unettomia öitä.

Nämä oudot ominaisuudet ja pohjaton ymmärtämisen halua ovat ohjanneet opiskelu- ja työvalintojani, ja suojelleet etsimästä elämyksiä tai vahvoja tunteita. Arki tarjoaa tarpeeksi kaikkea: iloa, surua, kauneutta, tekemistä, ajattelemista jne.. Kun olen vastaanottokyvyltäni rajoittunut ja ajattelultani ratkaisukeskeinen, on vaikea kuunnella päivittelyä, surkuttelua tai itsesääliä (tai itsekehua). Oikeastaan olen kiitollinen näistä lahjoistani. Näillä mennään.

* * *

Television vaikutuksesta enemmän Neil Postman ’Huvitamme itsemme hengiltä’ 1985.

maanantai, 6. tammikuu 2020

Mitä rakkaus tarkoittaa?

Rakkaus sana on täyttynyt tunteella ja korvassa särähkää lähes aina, kun sen kuulen. Rakkaus on moniulotteinen ja sitä on analysoitu erilaisilla suhteilla.

C. S. Lewis on pohtinut rakkaus-käsitettä kirjassa Neljä rakkautta. Agabe on pyytetöntä (Jumalan) rakkautta, joka ei perustu kohteen rakastettavuuteen. Äidin rakkaus lapseensa lienee lähellä agabe-rakkautta. Eros on seksuaalisuuden sisältävää rakkautta, filia ystävyysrakkautta ja vielä on rakkaus lemmikkeihin, luontoon jne.

Nykyistä rakkaus-sanan inflaation paljastaa sanan käyttö. Voidaan rakastaa ruokaa, maisemaa, suklaata, taloa tai mitä vaan. Ehkä rakkaus-sanan käytössä löytyy sisältöä vain ihmissuhteissa ja silloinkin on syytä kysyä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan (muuta kuin miellyttävää pitämisen tunnetta).

Erich Fromm on määritellyt rakkaus-suhteen kriteereiksi ymmärtämisen, kunnioituksen, vastuun ja huolenpidon. Nämä kriteerit lienevät toimivia arvioitaessa parisuhteen toimivuutta ja muita läheissuhteita. Ystävyyssuhteissa korostuu vapaaehtoisuus, vapaus ja tasavertaisuus, eikä ystävyyteen tarvitse kuulua vastuuta tai huolenpitoa.

M. Scott Peck on kirjoittanut Rakkauden psykologia kirjan, joka rakkauden määrittelyn lisäksi aloitti samalla elämäntapaoppaiden genren syntymisen.

mcmc cmmc cmmc cmmc

Olen hämmästellyt nykyisin määriteltyä jokaisen oikeutta tulla rakastetuksi. Lapsen oikeuksiin rakkaus (Frommin määritelmänkin mukaankin) kuuluu itsestään selvästi, koska lapsi on aina aikuisen/aikuisten vastuulla. Mutta kuka aikuinen on tämän oikeuden tulla rakastetuksi nimennyt ja kuka on vastuullinen toteuttamaan tätä oikeusvaatimusta? Tämä tarve olla rakastettu johtaa itsekkääseen vaatimukseen. Oikeuteen liittyy aina vastuu, joku joka on velvollinen pitämään huolehtimaan oikeuden toteutmisesta.

Romanttinen, tunteeseen pohjautuva rakkaus, mieltyminen, ihastuminen, rakastuminen voivat laimentua arjessa, jossa rakkaus toteutuu tahdon mukaisena toimintana. Vaikka rakastumisen tunne on hyvä alku toiseen tutustumisessa, on järjellisesti nähtävä rakastumisen kohde myös inhimillisenä, joka ei täytä rakastmisen kohteena ollutta ihannetta.

Raamattu puhuu rakkaudesta tärkeimpänä ja ikuisena voimana. Jumalan rakastaminen tarkoittaa hänen käskyjensä pitämistä ja hyvän tekemistä lähimäiselle. Siis jokainen kykenee tekemään rakkauden tekoja sillekin, josta ei yhtään pidä, tai jota vihaa. Rakkaus on hyvän tahtomista ja tekemistä, kohteesta riippumatta. Ja Raamatussa lähimmäinen on jokainen, joka tarvitsee apua, tukea, hyviä sanoja jne.

Kyky rakastaa (ilman tunteita) löytyy jokaisen sisimmästä. Rakkaus ei siis katoa vaikka läheinen rakkain kuolisikin. Rakkaus on teonsana eli rakastaminen tarkoittaa hyviä tekoja. Rakkaus on asenne, joka lisääntyy toisen ymmärtämisessä, kunnioituksessa, vastuussa ja huolenpidossa.

Tämä on Raamatun tarkoittamaa todellista rakkautta!